Firenze, koirankakkaa, taidetta ja piazzoja

Residenza il Villinon portti

Tulimme Firenzeen junalla Pisasta. Santa Maria Novellan päärautatieasema oli valtava, mutta emme jääneet sitä tutkimaan sen enempää. Iltapäivällä viiden aikaan oli jo pimeää, mutta päätimme kuitenkin kävellä majapaikkaan. Garminin kännykkään ladattu navigaattori näytti tietävän tien ja sen mukaan matka kestäisi kävellen vain 15 min. Isojen matkalaukkujen kanssa erittäin kapeilla ja välillä mukulakivisillä kaduilla kulkeminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Kirosanat lensi muutamassa kohdassa ihan railakkaasti, onneksi ulkomailla ei aina tarvitse varoa sanojaan :-) Toinen onnekas juttu oli se, että en osunut kertaakaan "liukumiinaan" vaikka seuraavana päivänvalossa huomasin, että niitä oli kaikkialla! Ehjin nahoin ja laukuin saavuimme vihdoin Booking.comista varattuun majapaikkaamme Residenza il Villinoon. Italialainen vieraanvaraisuus yllätti minut taas. Vastassa oli mukava ja kohtelias vanha herra, joka auttoi sisäänkirjautumisen jälkeen laukkujen kanssa ja neuvoi kartasta näyttäen paikkoja joissa meidän kannatti käydä. Kaikki paikat olivat myös paikallisten suosimia alueita, eli herra selkeästi oletti meidän tietävän jo kaikki turistinähtävyydet eikä vaivautunut kertomaan niistä.

Huone oli maatasossa, Villinossa oli käsittääkseni kolme kerrosta. Villino on vanhan (tai no, kaikki rakennukset Firenzessä ovat vanhoja) asuinrakennuksen siipi. Huoneemme oli korkea ja huonekalut antiikkisia, lisäksi huoneessa haisi home. Ei siis minun tyylinen hotellihuone, kaukana siitä. Huone oli kuitenkin siisti, ja lämmin. Purimme jonkun veran tavaroita ja lähdimme syömään. Päätimme kokeilla vanhan herran suosittelemaa Touch- ravintolaa, joka tarjosia modernia toscanalaista ruokaa. Ravintolan nimi tulee menusta, jota luetaan iPadilla. Tilausfunktiota menussa ei kuitenkaan ole joten tilaus tapahtuu perinteisesti. Ruoka oli hyvää vaikkakin aika erikoista, fuusio keittiötä parhaimmillaan. Myös palvelu toimi hyvin ja oli ystävällistä. Vaikka ravintola oli tullessa puolityhjä, se täyttyi nopeasti. Meillä oli siis tuuri että pääsimme Touchiin syömään. Kesäisin kannattaa varmasti varata pöytä ainakin pari päivää etukäteen.

Olimme varanneet Firenzeen 3 yötä ja se riitti. Ensimmäisenä päivänä kiertelimme pitkin poikin kaupunkia. Firenze on kompakti kaupunki jonka parhaat palat voi kävellä päivässä. Talvella pitkät pimeät ja kapeat kadut olivat jotenkin uuvuttavia, mutta kesällä uskon niiden tarjoan mukavasti varjoa ja viileyttä. Eri asia sitten on jos haluaa käydä kaupungin museoissa ja taidenäyttelyissä. Niissä riittää näkemistä vaikka viikoksi, koska museoita on kymmeniä ja kymmeniä. Minä halusin ehdottomasti nähdä Daavidin patsaan, joten menimme Galleria Dell'Accademiaan. Hotellimme vanha herra varoitti, että lippuja voi olla vaikea saada. Meillä ei ollut mitään ongelmaa vaikka jono galleriaan olikin melko pitkä. Melkein vastapäätä galleriaa on lipputoimisto, josta saa lippuja useisiin Firenzen museoihin. Näytöllä kerrotaan mihin aikaan seuraavat vapaat paikat löytyvät. Me saimme liput Galleria Dell'Accademicaan 20minuutin päähän. Lipputoimiston välityspalkkio oli 4€ eli sen verran käsittääkseni pulitimme enemmän kuin normaalisti. En valitanut, koska lipuilla pääsimme sisään lyhyemmästä jonosta, jonotimme max 3min ja vielä 10 minuuttia etuajassa. En ole mikään museo tai taidenäyttely friikki, mutta tänne menisin uudestaankin. Maalaukset olivat hienoja ja Daavidin patsas upea!

Galleria Dell'Accademian jälkeen jatkoimme matkaa Duomolle. Duomon ulkokuori oli henkeäsalpaava, todella hieno. Jono sisälle näytti ainakin kilometrin pituiselta, joten jatkoimme matkaa ja päädyimme Mercato Centrale Firenzeen. Mahtava kauppahalli kahdessa kerroksessa, suosittelen! Alakerta on perinteisempi kauppahalli raakatiskeineen ja yläkerrassa on modernimpiä ravintoloita, kahviloita ja myymälöitä. Söimme ihanat hampurilaiset (hei! kaikki paikallisetkin söivät niitä) paikassa jonka jono oli koko hallin pisin. No, parasta saadaakseen täytyy välillä nähdä vaivaa.

Mercato Cetrale

Mercaton jälkeen laahustimme Piazzale Michelangelolle, joen toiselle puolelle. Täältä, Firenzen kattojen yläpuolelta oli hienot näköalat vaikka kipuaminen olikin melko raskas. Ja tietenkin yksi kaupungin monista feikki Daavid patsaista. Michelangelon piazzalla olisi voinut myös ajaa Ferraria, 8€:n minuuttihintaan (80€ = 10 min). Täältä jatkoimme Forte Di Belvederen kautta Ponte Vecchiolle. Silta oli hieman pettymys, viere vieressä olevia kultasepänliikkeitä tuskin näki ihmispaljouden keskeltä. Voin vain kuvitella mikä tilanne on kuumimpaan sesonkiin kesällä. No, jatkoimme matkaa takaisin keskustaan ja löysimme Piazza della Signorinan jonka laidalla on kuuluisa Galleria Degli Uffizi. Emme käyneet Uffizissa, koska kuten yllä sanoin en ole taide- tai museo fani. Kävimme sen sijaan Cucci museossa. Cucci museo oli ihan jees. Jos kuitenkin aiot käydä useammassa kuin 5 museossa kannattaa ostaa Firenze-kortti. Kortti maksaa 72€ ja on voimassa 3 vrk. Kortilla pääsee kaikkiin (tärkeimpiin) museoihin ja useimpiin on oma, lyhyempi jono Firenze-kortilla. Huom! Duomoon on ilmainen sisäänpääsy.

Suosittelen muuten CreateTrips-sovellusta. Käytin sitä sekä Milanossa että Firenzessä ja sovelluksen offline-kartta toimii hyvin ja opastaa hienosta paikasta toiseen.

Tokana päivänä vuokrasimme auton, koska suuntasimme seuraavana aamuna kohti Maranelloa ja Ferrari-museota. Haimme vuokra-auton Sixtin kaupunkitoimistosta, joka oli hieman vaikea löytää koska toimisto sijaitsi parkkihallin sisällä. Ajelimme jonkin verran Firenzen keskustan ulkopuolella, mutta Anfiteatro Delle Cascinen ja Coop:n supermarketin lisäksi emme löytäneet muuta mainitsemisen arvoista.