Heräsimme aamulla klo 7. Olin itse ehkä herännyt jo aiemmin, naapurin
kukon kiekumiseen, mutta kellon soidessa oli pakko nousta. Retki
alkaisi tasan klo 8 Hellas Biken toimistolta. Söimme kunnon aamiaisen ja
kävelimme toimistolle, joka on onneksi vain 5 minuutin kävelymatkan
päässä tukikohdastamme.
Alkumatkasta meitä oli vain 3, me ja yksi englantilainen mies, mutta hieman myöhemmin autoon tuli vielä hollantilainen pariskunta lisäksi. Pyörät kulkivat niille erikseen suunnitellussa peräkärryssä. Ajoimme vajaan tunnin vuorille, matkan aikana oppaat esittelivät itsensä, heittivät vitsiä ja kertoivat Kreetan historiasta, ihmisistä, kulttuurista ja tietenkin ruoasta. Tunnelma oli mukava ja ryhmämme myös. Pyörien päälle noustiin vuoren päällä ja opas kertoi kaikille säännöt joiden mukaan ajettaisiin ryhmässä. Pyöräilyosuus oli 90% alamäkeä. Osittain todella jyrkkää sellaista. Muu ryhmämme viiletti mäkiä pelottomina, mutta minä en ole niin kovaan vauhtiin tottunut joten jarruttelin koko ajan. Välillä tiellä oli myös vuohia, joiden päälle ei missään nimessä saanut ajaa, joten niidenkin takia ajoin aika varovaisesti. Vuohet ovat hieman hankalia, koska tiellä vastaan tullessa ne pelästyvät ja saattavat syöksyä mihin suuntaan vain.
Olin oikeastaan koko matkan muista jäljessä, mutta se ei haitannut. Toinen opas tuli perässä autolla, hitaimman pyöräiliän tahdissa ja sain muut kiinni aina kun pysähdyttiin ottamaan valokuvia tai juomaan. Noin tunnin pyöräilyn jälkeen alkoi minulle sopivampi osuus; haikkaus. Oppaat nostivat pyörämme peräkärryyn Agia Irinin rotkon sisäänkäynnin luona ja lähdimme kävelemään. Agia Irinistä voit lukea lisää toisessa postauksessani.
Agia Irinin rotkon läpi haikkaus vei ryhmältä noin 4 tuntia. Kahdestaan olisimme todennäköisesti kävelleet sen nopeammin, mutta ryhmän kanssa mennään eri tahtia. Välillä myös pysähdyimme täyttämään juomapulloja ja kuuntelemaan oppaan tarinoita. Oppaamme, Artemis oli ihan paras! Haikkauksen päätteeksi tulimme Sougian kalastajakylään, jossa Artemis suositteli meille ranskalaisen kokin ravintolaa. En ole varmaan eläessäni vielä ikinä syönyt niin hyvää ruokaa. Tarte Flambee oli taivaanlista.
Lounaan jälkeen kävimme pulahtamassa meressä ja sen jälkeen pakkauduimme taas autoon, joka vei meidät vuorten päälle. Tuulimyllyjen pauhatessa vieressä, me nousimme taas fillareille ja jatkoimme alamäkeen pyöräilyä. Olin taas jonon viimeinen, mutta otin usein ryhmän kiinni ja menin jopa ohi ylämäissä. Hyvä minä! Lähellä Agia Marinaa maasto muuttui tasaisemmaksi ja Artemis ohjasi meidät vielä Kolymvarin rantakaupunkiin, koska olimme niin hyviä.
Lisäkilometrejä tuli siis noin 10km ja koko päivälle pyöräilykilometrejä kertyi yli 70km. Fiilis oli superduper mahtava!
Alkumatkasta meitä oli vain 3, me ja yksi englantilainen mies, mutta hieman myöhemmin autoon tuli vielä hollantilainen pariskunta lisäksi. Pyörät kulkivat niille erikseen suunnitellussa peräkärryssä. Ajoimme vajaan tunnin vuorille, matkan aikana oppaat esittelivät itsensä, heittivät vitsiä ja kertoivat Kreetan historiasta, ihmisistä, kulttuurista ja tietenkin ruoasta. Tunnelma oli mukava ja ryhmämme myös. Pyörien päälle noustiin vuoren päällä ja opas kertoi kaikille säännöt joiden mukaan ajettaisiin ryhmässä. Pyöräilyosuus oli 90% alamäkeä. Osittain todella jyrkkää sellaista. Muu ryhmämme viiletti mäkiä pelottomina, mutta minä en ole niin kovaan vauhtiin tottunut joten jarruttelin koko ajan. Välillä tiellä oli myös vuohia, joiden päälle ei missään nimessä saanut ajaa, joten niidenkin takia ajoin aika varovaisesti. Vuohet ovat hieman hankalia, koska tiellä vastaan tullessa ne pelästyvät ja saattavat syöksyä mihin suuntaan vain.
Olin oikeastaan koko matkan muista jäljessä, mutta se ei haitannut. Toinen opas tuli perässä autolla, hitaimman pyöräiliän tahdissa ja sain muut kiinni aina kun pysähdyttiin ottamaan valokuvia tai juomaan. Noin tunnin pyöräilyn jälkeen alkoi minulle sopivampi osuus; haikkaus. Oppaat nostivat pyörämme peräkärryyn Agia Irinin rotkon sisäänkäynnin luona ja lähdimme kävelemään. Agia Irinistä voit lukea lisää toisessa postauksessani.
Agia Irinin rotkon läpi haikkaus vei ryhmältä noin 4 tuntia. Kahdestaan olisimme todennäköisesti kävelleet sen nopeammin, mutta ryhmän kanssa mennään eri tahtia. Välillä myös pysähdyimme täyttämään juomapulloja ja kuuntelemaan oppaan tarinoita. Oppaamme, Artemis oli ihan paras! Haikkauksen päätteeksi tulimme Sougian kalastajakylään, jossa Artemis suositteli meille ranskalaisen kokin ravintolaa. En ole varmaan eläessäni vielä ikinä syönyt niin hyvää ruokaa. Tarte Flambee oli taivaanlista.
Lounaan jälkeen kävimme pulahtamassa meressä ja sen jälkeen pakkauduimme taas autoon, joka vei meidät vuorten päälle. Tuulimyllyjen pauhatessa vieressä, me nousimme taas fillareille ja jatkoimme alamäkeen pyöräilyä. Olin taas jonon viimeinen, mutta otin usein ryhmän kiinni ja menin jopa ohi ylämäissä. Hyvä minä! Lähellä Agia Marinaa maasto muuttui tasaisemmaksi ja Artemis ohjasi meidät vielä Kolymvarin rantakaupunkiin, koska olimme niin hyviä.
Lisäkilometrejä tuli siis noin 10km ja koko päivälle pyöräilykilometrejä kertyi yli 70km. Fiilis oli superduper mahtava!
Kommentit
Lähetä kommentti